Talousvastaavan keskiviikko

Herätyskello pärähti soimaan vasta kello 7.00 aamulla…

Ulkona tosin oli niin pimeää, että unisempi olisi voinut vielä luulla olevan yö. Kymmeneltä kuitenkin piti olla Agoralla kvalitatiivisten tutkimusmenetelmien harkoissa, ja ennen sitä todo-listalla oli muutaman kandiartikkelin lukua sekä sähköpostiin vastailua. Ensimmäiseksi aamulla keitin kuitenkin aamupuuron ja -teen, joita syödessä samalla tarkastin mm. somekanavat.

Kvali-harkkojen jälkeen marssin toimistolle noin kahden maissa, nappaan kupin kahvia ja istun jo kotoisaksi tulleelle paikalleni toimiston ikkunan alle. Vuoden odotetuin tapahtuma, eli meidän ikiomat vuosijuhlat ovat lähestymässä, mikä työllistää minua erilaisten laskutettavien asioiden osalta. Tänään oli vuorossa muun muassa vuosijuhlien sponsoripakettien laskutus.

Mitä jää käteen?

Vuosi on antanut minulle kokonaisvaltaisen ymmärryksen yhdistyksen taloudenpidosta, johon sisältyy monipuolisesti tehtäviä aina budjetoinnista käteistilityksiin. Tapahtumat työllistävät minua eniten laskutusten osalta, mutta myös kuukausittaisen kirjanpidon tekeminen vie aikaa. Olen kuitenkin oppinut todella paljon uusia asioita lakisääteisistä seikoista, yhdistyksen toiminnasta, tiimityöskentelystä ja tapahtumien järjestämisestä. Ajoittain on myös tullut eteen tilanteita, joissa on tarvinnut ongelmanratkaisukykyä, joka on kehittynyt paljon kuluvan vuoden aikana. Lisäksi uutta tietoa tulee todella paljon, ja sitä on myös itse osattava etsiä, ja erilaiset sivustot, kuten vero.fi, on tullut hyvin tutuksi.

Työmäärä on ollut hyvin vaihtelevaa vuodenajasta ja tapahtumista riippuen. Joskus hommia saattaa kertyä enemmän kuin ehtisi tehdä, ja edeltäjääni Simoa lainaten olisi tehnyt mieli hakkaa päätä patteriin, mutta kaikesta on aina selvitty aikataulutuksella ja kärsivällisyydellä. Joskus taas on ollut aikoja, kun työmäärä on ollut sopiva, ja myös toiminnan kehittämiseen on jäänyt aikaa. Varsinkin nyt syksyllä huomasin, että omaan tekemiseen on tullut varmuutta kevääseen verrattuna, tai sitten stressinhallintakykyni on parantunut, sillä se on pysynyt alhaisella tasolla.

Opiskelujen ja hallitushommien yhdistäminen on ollut suhteellisen helppoa, ja kaikki on oikeastaan riippunut omista kyvyistä aikatauluttaa viikot. Vaikka työmäärä saattaa kuulostaa suurelta, on aikaa jäänyt myös vapaa-aikaan, jonka itse ole pyhittänyt pitkälti urheilulle ja millepäs muulle kuin opiskelulle. 😀 Mitään en kuitenkaan vaihtaisi pois! Vuoteen on mahtunut paljon ystäviä, niin uusia kuin vanhoja, bileitä, vuosijuhlia, verkostoitumista, asiatapahtumia, hiljaisia hetkiä toimistolla, kolikoita, viiniä, laskemista, lukemista, reissuja ja muita hauskoja tapahtumia. Seuraavan parin kuukauden aikana kaikki nämä mahtavat kokemukset muistuvat varmasti mieleen, kun vuosi lähenee loppuaan.

-Anna