Sihteerin ja excuvastaavan arki – pöytäkirjoja ja matkustelua

Herätys soi klo 8. Pikaisen somen selauksen ja aamutoimien jälkeen matkani käy kohti Agoraa, jossa päivän ainoa luento on.
Tämän jälkeen määränpäänä tietenkin toimisto ja Selkkari. Kahvikuppi kätöseen ja sähköpostin kimppuun. Sihteerin sähköpostiin on kilahtanut vastaus tekemääni tilavaraukseen Pörssin kokousta varten. Ensi kokouksessa ollaankin sitten Agoran akvaariotilassa, mukavaa! Suuret ikkunat ja valo luovat inspiroivan kokousympäristön, tulee varmasti hyviä päätöksiä!

Seuraavan meilin tsekkauksen aika. Excurintamalla on tähän aikaan melko hiljaista, sillä Fuksiexcu taputeltiin jo muutama viikko sitten eikä kellään ole vielä hätää Krakovan excusta. Noh, seuraava kuukausi taitaa muutenkin mennä Krakovan excuun liittyviä sähköposteja purkaessa, joten ihan kivaa vaihtelua tällainen hiljainen kausi tähän väliin. Krakovan excu jännittää päivä päivältä enemmän, sillä jo kesäkuussa alkanut projekti saa päätöksensä marraskuussa, kun pörssiläiset matkaavat kohti Krakovaa! Vuhuu!

Vielä hetki (lue: MUUTAMA TUNTI) hengailua selkkarissa ja kohti kirjastoa/kotia kouluhommien pariin. Päivä pakettiin ja illalla koittaa vielä seuraavan päivän suunnittelu, joka sisältää kouluhommia ja bussiaikataulujen sopimista Pohjolan Matkan kanssa. Jokohan se MikkosVille olisi saanut yrkkäexcun ajosuunnitelman valmiiksi, jotta Tepi tietää, minne ajetaan?

Mitä jää käteen?

Vuoteni hallituksessa on sisältänyt paljon uuden oppimista ja pientä stressiä, mutta ehdottomasti myös ikimuistoisia hetkiä ja uusia ystäviä. Tammikuussa jännitti ihan pirusti, kun vuosi alkoi ja piti hypätä matkanjohtajan saappaisiin. Muistan myös käteni tärisseen ensimmäisen hallituksen kokouksen pöytäkirjaa kirjoittaessa. Pikkuhiljaa kevättä kohti kymmensormijärjestelmäni alkoi kuitenkin kehittyä ja excujen järjestämiseen alkoi tulla tatsia. Ensimmäinen koitokseni, Pietarin excu, sujui hienosti eikä kukaan jäänyt kaikeksi onneksi rajalle. Rukan excun siivouslaskukin oli pienin varmaan aikoihin, eikä kenenkään tarvinnut poistua Rukalta ilman darraa, joten sekin reissu saatiin pakettiin ihan suunnitelmien mukaisesti.

Varmasti vuoden opettavaisin kokemus oli järjestää ulkomaan excu, sillä tavoitteena oli järjestää excu omin pikku kätösin ilman matkatoimiston apua. Onneksi aiempien vastaavien tuella ja ”kyllä kaikki vielä järjestyy” -asenteella palaset alkoivat loksahtaa kohdilleen ja marraskuussa päästäänkin jo reissuun!

Tässä kohtaa vuotta voin todeta oppineeni matkanjärjestäjänä- ja johtajana olosta todella paljon, unohtamatta sihteerin pestistä saatuja kokouskäytäntöoppeja. Vuoden aikana olen oppinut organisointi- ja johtamistaitoja, pitkäjänteisyyttä sekä epävarmuuden sietokykyä. Plussana tuntemus muista maista on kasvanut entisestään.

Haikein mielin päätän kohta huikean vuoteni hallituksessa. Innolla kuitenkin odotan, kuka Fuksiexculla lanseeratun excumanttelin tulee perimään vuoden vaihteessa. 😉 Oletko se juuri sinä?

-Heta