Pörssin ja Boomin yhteinen syysvaellus

LUNTA! Ainiin, pitäisikö meidän vaeltaakin? Toppatakki, välitakki vai tuulitakki? Lenkkarit, tennarit vai vaelluskengät? Pipo, huivi vai panta? Sormikkaat, lapaset vai toppahanskat? Aina yhtä ongelmallinen pakkaaminen.

Lähtöaamuna taisi sataa ensimmäistä kertaa lunta tänä talvena. Loskasateen saivat kokea myös kaikki pörssiläiset, jotka pyöräilivät Harjun lastauslaiturille kello 8:00. Silloin oli nimittäin lähtö Kolille Pörssin ja Boomin syysvaellukselle. Bussi oli jo pari tuntia matkannut Tampereelta boomarit kyydissään ja nyt oli meidän pörssiläisten aika hypätä mukaan. Alkumatkan tunnelma oli hieman uninen ja odottava, mutta Kuopion pysähdyksellä bussikin piristyi. Mutkikkaan ja möykkyisen loppumatkan jälkeen pääsimme vihdoin majoitukseemme Koli Freetimeen. Paikan päällä jaoimme porukan mökkeihin ja pienen tauon jälkeen lähdimme kohti ensimmäistä vaellusreittiämme.

Aamulla vielä pelkäsin, että joutuisimme tarpomaan loskalumen keskellä, mutta sää oli hyvä koko reissun ajan ja aurinkokin kävi näyttäytymässä!

Kiipesimme ensimmäisenä päivänä Ukko-Kolin huipulle. Vaellusta tuli kuusi kilometriä ja fuksisyksyn jälkeen täytyy myöntää, että tuntui sekin nouseminen jo hieman jaloissa. Aivan mahtavat maisemat kuitenkin korjasivat tilanteen, ja kaikki se kiipeäminen huipulle oli sen arvoista! Metsää ja järveä näkyi silmän kantamattomiin, eikä vaellusseurassakaan ollut valittamista. Ensimmäinen päivä meni hujauksessa ja pian olikin jo vaellusreissun toinen päivä.

Toisena päivänä vaelsimme 13 kilometriä Herajärven kierrosta Kiviniemen tilalle. Maisemat olivat tälläkin reitillä upeat ja maisemapaikkoja edellispäivää enemmän. Tuntui, että jokaisen nousun jälkeen oli lasku ja jokaisen laskun jälkeen taas nousu, kuten opiskelijaelämässä yleensäkin… Päivän ensimmäinen ryhmä kohotti kuntoaan tehden varmasti jonkinlaisen ennätyksen reitille, toiset taas tulivat rauhassa nautiskellen perässä. Kummin päin vain, kuulin osallistujilta reissusta vain positiivista!

Vaellus päättyi Kiviniemen tilalle ja siellä sijaitsevalle kohdalle, jossa sai lämpimässä odotella hauskan kuljettajamme Henen kyytä takaisin majoitukseen. Vaelluksen jälkeen kyllisetämme Markus sekä Tampereen kylli Mira järjestivät meille ohjelmaa. Haalarimerkkejä oli piilotettu pitkin metsää ja meillä oli minuutti aikaa etsiä ne. Koko ryhmämme pinkoi metsässä pää sammaleessa ja luulenpa, että kaikki merkit löytyivät. Illan vietimme yhdessä saunamökille saunoen ja ”sitsaten”, ja ilta päättyi tietenkin My Heart Will Go On-biisiin.

Reissussa huippua oli uusiin ihmisiin tutustuminen, sekä vaelluksella että majoituksessa. Myös fuksisyksyn menoa ja vilskettä tasapainotti tämä hieman rauhallisempi viikonloppu! Erityismaininta mahtavalle kuljettajallemme Henelle, jolla oli sana hallussa ja joka lahjoitti bussille vielä viimeisenä päivänä ”Sain hyvät kyydit Heneltä”-haalarimerkin. Kaikin puolin hieno reissu!