Tiedotusvastaavan ja päätoimittajan maanantai

Aamu ei ollut mitenkään kiireinen, joten tiesin jo illalla mitä se tarkoittaisi, nimittäin torkkurallia.

Tyypilliseen tapaan herätyskello kukonlaulun aikaan ensimmäistä kertaa soimaan, mistä sitten alkoikin tasainen liuta puolen tunnin torkutuksia. Kympin jälkeen ylös ja hampaiden pesulle. Tästä läppäri kouraan, sähköpostit läpi, TO DO –listan nopea tsekkaus ja ei muuta kuin baanalle.

Parin tiukan viime viikon jälkeen oli vuorossa pieni hengähdystauko, suurin työ oli jo ohi. Parit aineistot vielä Pörssikurssiin ja se on mintissä. Alkavaan viikkoon lähdin ihan positiivisin mielin, stressikin tuntui ihan menneen talven lumilta.

Selkkarin työrauha ei oikein edesauta minua hommien tekemisessä, joten ratsastin suoraan kirjastolle. Pientä plaanailua tulevan viikon tiedotettavista jutuista, pallon pyörittelyä sekä visiointia. Päivä vaikutti mitä oivimmilta sivuharrastukseen, eli opiskeluun, minkä olinkin laiminlyönyt oikein mallikkaasti tämän syksyn osalta. Peli ei vielä ole pelattu, joten diat auki ja tekemään!

Päätoimittajan työmäärä on hyvin vaihtelevaa, ja välillä tulee kausia, milloin joutuu tekemään paljon lyhyessä ajassa. Ajoittaminen ja suunnittelu ovat hyvin tärkeitä asioita. Työssä saat käyttää hyvin paljon luovuutta. Työ on myös erittäin palkitsevaa siinä vaiheessa, kun on painotuore lehti kädessäsi. Tiedotusvastaavan pestissä tärkeintä on suunnitelmallisuus. Kun jaksat viikonloppuna katsoa tulevan viikon jutut läpi, niin säästät itseltäsi rutkasti aikaa ja vaivaa.

Mitä sitten vuodesta jää käteen?

Hyvin paljon erilaisia konkreettisia taitoja, koordinointia, vastuun ottamista sekä sen delegointia, tiimityöskentelyä, itsetuntemusta, ajan- ja stressinhallintaa. Kielioppinikin on myös ottanut jonkinlaisen aimoharppauksen tässä vuoden aikana. Muistoja. Tummia hetkiä. Valoisia hetkiä. Uusia ystäviä, kavereita, tuttuja, listaa voisi jatkaa loputtomiin. Otetaan nämä vain esimerkkeinä. Voin itse henkilökohtaisesti todeta, että olen ihmisenä kehittynyt tänä vuonna hyvin paljon – saappaat olivat suuret minulle vuoden alussa. Tätä kirjoittaessani alkoi jo aika kultaa muistoja, vaikka ei vielä edes tappelut ole taputeltu. En voi kuin suositella, hyviä hommia hienojen ihmisten parissa!

-Aleksi Kauppinen