The Luck of the Irish

Kaikki suuret ja vähemmän suuret ajattelijat eri tieteen ja taiteen aloilta puhuu siitä. Tuuri, tai onni – kumpi nyt tuntuukaan kielen päällä paremmalta. Se on kuitenkin sellainen asia, mille en ole itse aiemmin osannut antaa tarpeeksi painoarvoa. Pikaisesti ajateltuna hyvän tuurin yhdistän siihen, kun kaupassa on -30% päiväyksen takia juuri siinä tuotteessa mitä tarvitsen. Sillon teen Success Kid -meemimäisen eleen ja olen tyytyväinen. Mutta mikä kaikki oikeastaan on sitten hyvää tuuria, tai ylipäätään pelkkää tuuria?

Jenkkien self-help oppaat ja menestyneet yrittäjät kertovat, miten “you can create your own luck”. Tuo on sinällään kaunis ja voimaannuttava ajatus. Ikään kuin meillä kaikilla olisi mahdollisuus muokata elämästä juuri sellainen kuin halutaan, päättää missä muodossa ja milloin tuuri meille käy ja ylipäätään olla omien elämiemme herroja. Olen tämän kanssa siinä mielessä samaa mieltä, että meillä on mahdollisuus vaikuttaa siihen, kuinka paljon noita tilanteita meille tulee vastaan, missä voi käydä hyvä tuuri. Lottorivejäkin voi ostaa enemmän ja parantaa mahdollisuuksiaan voittaa. Se ei kuitenkaan ole voiton tae (ja se tekee voittamisesta myös paljon tylsempää).

Mutta, olen siis suurilta osin eri mieltä tuon äskeisen väittämän kanssa. Olen tullut siihen tulokseen, että oikeastaan todella iso osa siitä, mitä minulle on koskaan tässä maailmassa sattunut, on ollut hyvää tuuria. Jotkut ovat keksineet tälle jopa kansallisuuteen viittaavan termin “Luck of the Irish” – äärimmäisen hyvää tuuria.

On monesti helppoa puhua huonosta tuurista silloin, kun asiat eivät mene niinkuin itse haluaisi. Hain tämän kevään aikana yhteensä 15:ttä työpaikkaa, joista lopulta sain kaksi. Toisista tämä saattaa tuntua jopa melko hyvältä osumaprosentilta. Voin kuitenkin kertoa, että siinä vaiheessa, kun käyt pari 5-vaiheista ja pari 3-vaiheista useamman kuukauden yli venyvää rekryprosessia viimeisille kierroksille ja saat palkinnoksi vain lämmintä kättä, sekä lievästi pahoittelevan ei-kiitoksen, niin osumaprosentti ei lämmitä. Aiemmin keväällä minulla ei ollut vyön alla vielä yhtään työpaikkaa ja kaikista eniten teki mieli syyttää omaa huonoa onnea. Miksei minulle koskaan käy hyvä tuuri näissä? Miksi kaikilla muilla on työnsaanti niin helppoa?

Kun osumia ei alkanut kuulua ja teki mieli syyttää maailmaa vääryydestä, menin kuitenkin ensin itseeni. Kysyin itseltäni, että johtuuko tämä minusta. Olin tehnyt työnhakua aloittaessani päätöksen, että haen vain sellaisiin töihin tai sellaisiin firmoihin, mistä olen unelmoinut tai mihin koen paloa. Tämä tarkoittikin sitten tämmöisen tavoitteellisen persoonan kohdalla mm. Forture 500 -yrityksiä ja paikkoja, joihin tuhannet muutkin olivat päättäneet hakea. Olin työntänyt itseni kilpailuasetelmaan, jossa voittaminen vaatisi omien rajojeni ylittämistä. Ei siis ollenkaan huonoa tuuria, vaan ajattelemattomasti valittu taktiikka

”Success = talent + luck; Great Success = a little more talent + a lot of luck.”

– Daniel Kahneman, Thinking Fast and Slow

Hyvääkin tuuria alkoi sitten löytyä. Sillähän Kahnemaninkin mukaan nämä kilpailut voitetaan. Sain suositukset pariin kovaan firmaan, kemiat haastattelijoiden ja tulevien esimiesten kanssa osuivat kohdalleen ja joku oli perunut jo saadun työpaikkansa. Kahnemanin mainitsema “talent” oli omalla kohdallani tässä vaiheessa sitä, että aloin taas luottaa siihen, että elämässä tähän mennessä tehdyt asiat ovat olleet oikeita. Talent oli myös sitä, että käytin parhaimmillani 2-3 työpäivää haastatteluun valmistautumiseen. Onneen ei voi vaikuttaa, mutta siihen voit, millaisena koet itse itsesi. Ja kun koet olevasi voittaja, niin asiat näyttävät jo silloin valoisilta.

”You only get one shot, do not miss your chance to blow.

This opportunity comes once in a lifetime.”

– Eminem, Lose Yourself

Jokin aika sitten tuuri toi kohdalleni mahdollisuuden ja nappasin kiinni. Eminem ei ole väärässä. Ei näitä välttämättä tule kuin se yksi elämässä. Muutin Dubliniin, Irlantiin, töihin enkä usko tätä jollain tapaa vieläkään ihan todeksi. Firma johon minut on palkattu, on sellainen mikä opintojen aikana oli tasoa “tuonne kun joskus pääsis töihin”. Olo on vähän pelokas, mutta ennen kaikkea todella innostunut.

En halua vähätellä omaa panostani työnhakijana, opiskelijana, työntekijänä enkä ihmisenä sanomalla, että kaikki oli vain hyvää tuuria. Uskon kyllä, että olen kantanut oman korteni tähän kekoon, jonka päällä saan nyt tyytyväisenä istua. Enkä halua myöskään kannustaa ketään ajattelemaan, että ei voisi itse vaikuttaa siihen mitä tulevaisuus pitää sisällään tai että kaikki olisi vain tuurin – hyvän tai huonon – varassa. Haluan kuitenkin kannustaa ihmisiä siihen, että hyvä tuuri on sallittua. Se ei ole huijaamista vaan sitä, että oikeita asioita tapahtuu oikeaan aikaan. Pitää olla ylpeä omista saavutuksistaan ja tukeutua niihin, mutta ei pidä luulla, että valmistelemalla, suunnittelemalla ja tekemällä kaiken ‘oikein’ voisi saavuttaa kaiken. Siihen kaivataan myös jotain sieltä leprechaunien kultaisesta padasta.

”Every day is a new day. It is better to be lucky. But I would rather be exact. Then when luck comes you are ready.” 

― Ernest Hemingway, The Old Man and the Sea

– Joel Jokinen