Tässä minä olen

Minua pelotti aloittaa opinnot kauppakorkeakoulussa. Ei samalla tavalla kuin kauhuelokuvaa katsoessa tai niin paljon ettei sanotuksi saa, mutta kuitenkin. Joku saattaisi puhua jännityksestä, mutta minusta pelko ja jännitys voidaan erottaa toisistaan. Tuntemuksien eroa voisi kuvailla kuten englanniksi jos jännittää voi olla nervous tai excited. Pelko syntyy tiedon puutteesta, ja sen tunteen kanssa voi oppia elämään. Ilmeisesti itse vasta opettelen, koska minulle moni asia ennen syyslukukauden ensimmäistä päivää oli jo tuttua ja silti pelotti. Enkä nyt sano, että minua ei olisi jännittänyt. Kolme vuotta Jyväskylässä jo asuneena ja opiskelleena keskustan kadut ja yliopisto olivat minulle tuttuja. Lisäksi olin istunut myös kauppatieteiden kursseilla ja muutama tuttukin minulla oli Kauppakorkeassa, mutta silti tiesin Pörssistä ja pörssiläisistä Rinneriehan ja maineen lisäksi kovin vähän muuta.  Pörssiläisiä tuntui olevan joka paikassa mihin menikin ja fiksuiltakin ne vaikutti, mitä nyt maine oli ehkä vähän jotain muuta, mutta mikä on todellisuus?

Kesällä ennen lukuvuoden alkua sanoin kavereilleni ”Ette anna sitten sen (kauppatieteiden opiskelun, pörssiläisyyden) muuttaa miuta. Sanotte sit heti, jos alkaa näyttää siltä, että jalat alkaa irtoo maan pinnalta ja pää on iha pilvissä. Tai jos sinne päähä nousee jotain!” Tämä oli osittain vitsin varjolla heitetty, mutta joka vitsistä on osa totuutta. Voisiko käydä niin, että muuttuisin ja etääntyisin minulle tärkeistä ihmisistä jopa täysin irralleen?

Tunnelmani pääaineen vaihdosta olivat ristiriitaiset. Aiemmin pääaineeni oli tilastotiede, tuo kovin pieni ala matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa. Vaikka tilastot ja niiden tutkimisen opiskelu eivät tuntuneet omalta, löysin silti paikkani laitokselta. Se tuntui kotoisalta paikalta aloittaa opinnot korkeakoulussa ja elämä itsenäisenä isossa maailmassa. Päätös vaihtaa alaa oli kuitenkin minulle selvä, vaikkakin parin vuoden miettimisen jälkeen, ja tunnelmani ennen uutta alkua olivat outo sekoitus monenlaisia tunteita. Tunsin haikeutta vanhan jättämisestä taakse, toisaalta tyyneyttä ja itsevarmuutta oikealta tuntuvasta päätöksestä sekä tietenkin minulla oli suuria odotuksia, jännityksen perhosia vatsassa ja sitten oli sitä pelkoa. Pelkoa siitä pärjäisinkö näiden fiksujen ja itsevarmojen ihmisten joukossa, saisinko ystäviä vai jäisinkö ulkopuolelle porukasta, jäisikö tavoitteeni pärjätä myös opinnoissa saavuttamatta ja viimeisenä mutta mainitsemisen arvoisena pohdin, oliko tämä kuitenkaan mitä haluan opiskella. Pääsinkö lähemmäs sitä, miksi haluan tulla isona? Kun ei tiennyt mitä syksy toisi tullessaan, olihan tällainen tietämättömyys pelottavaa.

Ja sitten se alkoi. Uusi vaihe elämässä, elämäni pörssiläisenä. Puhutaan pörssihengestä, minkä olen nyt itse päässyt näkemään ja kokemaan. Päivääkään en vaihtaisi pois kuluneesta lukuvuodesta, vaan itse asiassa muutaman päivän voisin ottaa lisää vielä tälle keväälle, jotta ehtisin tehdä kaiken mitä haluaisin!