Ajatuksia aikuistumisesta

Muistatko pienenä, kun ajattelit, miten epistä se oli, että aikuiset saivat valvoa myöhempään kuin sinä? Miten epistä se oli, kun aikuiset saivat paljon postia, koska silloin vielä laskut tulivat fyysisinä papereina kotiin postitettuna?

Aikuistuminenhan on ihmiselle luonnollinen prosessi. Muiden tuesta riippuvaisesta lapsesta kasvaa itsenäisesti toimiva yksilö. Ihminen, joka vastaa omista teoistaan, päätöksistään ja hyvinvoinnistaan. Kuulostaapa kovin viralliselta ja tieteelliseltä.

Monelle meistä aikuistuminen on tällä hetkellä edelleen käynnissä. Useat meistä muuttavat ensi kertaa pois lapsuudenkodistamme tai ainakin uuteen kaupunkiin, kun pääsemme korkeakouluun. Käymme töissä ja haemme opiskelijan asemaan kuuluvia Kelan tukia ja pankista lainaa. Lähipiirimme muuttuvat ystäviä ja tuttavia myöten elämäntilanteemme muuttuessa. Yhtäkkiä olemmekin vastuussa kaikista tekemisistämme, aikatauluistamme ja elämästämme. Nämä ovat aika isoja juttuja, jotka kuuluvat lähes kaikkien parikymppisten elämänvaiheeseen. Ei siis ihme, jos olet ahdistunut mahdollisuuksien paljoudesta, kokenut koti-ikävää lapsuudenkotiin tai hämmentynyt Kelan hakemuksista.

Aikuistuminen voi käytännön juttujen lisäksi olla myös henkistä kasvua ja kypsymistä. Osa meistä kohtaa läheisen sairastumisen tai kuoleman ensimmäistä kertaa viimeistään tässä iässä. Monet meistä tuntevat olevansa hukassa identiteettinsä kanssa eivätkä ole täysin varmoja uravalinnastaan. Elämä tuntuu saavan lisää eri värejä ja vivahteita, kun huomaamme, ettei maailma ole niin mustavalkoinen kuin joskus nuorempana luulimme. Ihmiset ovat monimutkaisia eikä yleensä elämän eri tapahtumista löydy selkeää pahista tai hyvistä. Tämä tekee elämästä hämmentävämmän, mutta myös realistisemman. Nämä kaikki ovat osa nuoren aikuisen normaalia kasvua.

On tärkeää ymmärtää aikuistumisesta se, että myös aikuistuminen vaatii harjoittelua. Niin käytännön kuin henkisten asioiden käsittely vaativat opettelua. Pyydä rohkeasti apua ystävältä tai vanhemmalta tukien hakemiseen tai uuden harrastuksen aloittamiseen. Puhu myös rohkeasti kaikista tunteistasi ja fiiliksistäsi perheesi, ystävien ja kanssaopiskelijoiden kanssa. Aina löytyy joku, jolla on täysin samanlaisia tuntemuksia kuin sinulla. Muista myös antaa itsellesi aikaa opetella näitä asioita. Vaikka et jossain vaiheessa enää olisi riippuvainen muista, aikuinenkin ihminen tarvitsee ympärilleen häntä tukevia ihmisiä. Vapauden ja vastuun kasvaessa tukiverkko on kullanarvoinen voimavara.

Kirjoittanut Asta Korpiala