Työelämä

Voiko olla hyvä, jos aina häviää? –Pohdiskelua työnhausta

Yli 80 hakemusta 16 kuukauden aikana. Kymmeniä videohaastatteluita, 15 livehaastattelua. Soveltuvuustestejä, lisäkierroksia ja referenssitodistuksia. Accenture, Neste, EY, McKinsey&Company, Nokian Renkaat, Saranen Consulting, Manpower, UPM, Adecco, Schneider Electric, CERN, Digia, Eltel Networks, L&T, MacGregor, Kesko ym.

Olen hakenut opintojeni loppuvaiheessa yhä intensiivisemmin vakituista työtä nyt reilun vuoden aikana. Kesätyön merkitys korostui ehkä enemmän kuin koskaan aiemmin. Halusin ohjata uraani tiettyyn suuntaan, pois ”otetaan mitä sattumalta saadaan” -valinnoista. Työnhaku ja itsensä kasaan kerääminen uusiin haasteisiin, kaikkien ei-vastausten jälkeen on vaatinut paljon resursseja ja voimia, mutta siinä kehityin hyväksi. Vai voiko olla hyvä, jos aina häviää?

Osa on saanut kesätyön kovan työnhaun tuloksena, osa on päässyt helpommalla. Sama rumba toistuu monena vuotena, jos uskaltaa siihen lähteä eikä tyytyä vain menemään samaan työhön kuin aina aiemminkin.

Työnhaku ja rekrytointiprosessien seuraaminen itsessään alkoivat hieman toistaa itseään ja pystyin oppimaan niistä. Pystyin ennakoimaan ja varautumaan tulevaan paljon paremmin kuin aiemmin. Hakeminen tuntui välillä jopa helpolta, koviinkin pesteihin. Joskus saatoin tosin sortua työnhakijan paheeseen, eli hakemusten heittelyyn. Urasuunnitelmani ovat olleet henkilöstöalassa ja muun muassa rekrytoinnissa, joten kiinnitin erityisen paljon huomiota eri yritysten omanlaisiin toimintatapoihin.

Työnhaku on paljolti…

Salapoliisityötä: Ilmoitusten löytäminen kymmenistä eri kanavista vaatii joskus suurennuslasin kaltaisia työkaluja. Oleellista on myös yrityksen taustatietojen omaksuminen ja hyödyntäminen (nettisivut, Twitter, Instagram, Youtube, LinkedIn ym.) sekä  piilotyöpaikkojen kalastelu mm. avoimilla hakemuksilla, kun Suomen Ekonomien mukaan jopa 80% ei ole julkisessa haussa. Haku vaatii suhteiden hyödyntämistä mm. seuraamalla omaa somefeediä ja käymällä läpi suorat somekontaktit, kaverit, tuttavat, sukulaiset sekä verkoistoitumista suunnitelmallisesti esim. Firmamessuilla. Sinulla tulee olla taitoa löytää se salainen orkidea, sillä kaikki työt eivät ole massahaussa. Todellinen timantti voi löytyä vain yhdestä portaalista vahingossa, kuten McKinseyn kohdalla kävi. Keskellä kesääkin voi löytää hyviä hommia, kun ei kenties ole tuhatta hakemusta kilpailemassa kanssasi samoista paikoista.

Itsetuntemusta: Sinulta kysytään kymmeniä kertoja heikkouksistasi, motivaatiostasi, kokemuksistasi, oleellisista taidoistasi ja vahvuuksistasi. Ole valmis, tunne itsesi. Muiden sanomaa on helppo käyttää referenssinä ja myös LinkedInin endorsaukset toimivat nykyään hyvänä tipsinä. Haastattelun lisäksi erityisesti hakukirjeen ja CV:n tulee välittää nämä tiedot kompaktissa muodossa. Itse tykkään aloittaa kirjeeni tavoitteellani. Usein monet ovat kehuneet hyvää hakemusta haastattelussa, vaikka pohja on ollut 80 prosenttisesti sama kaikissa hakemuksissani. Itsetutkiskelu siten tarvitsee parhaimmillaan säveltää paperille vain kertaalleen.

Rohkeutta: Hae isoakin pestiä, vaikket uskoisi pääseväsi, kuten vaikkapa Adeccon toimitusjohtajaksi. Yritys päättää, oletko se oikea. Hae pientä ja vaatimatonta pestiä, vaikket kokisi sitä egollesi sopivaksi. Hae isoon firmaan tai tuntemattomaan pieneen start-uppiin. Hae ulkomaille, Sveitsiin, Puolaan tai vaikkapa Prahaan. Niistä poikii uusia mahdollisuuksia. Pitää kuitenkin olla rohkeutta ja päättäväisyyttä olla hakematta tai menemättä ja päättää oma tie, kuten päätin olla menemättä Pariisiin asiakaspalvelijaksi isoon ranskalaiseen firmaan, tai muut LinkedIn-mahdollisuudet. Tai päätös ohjata uraa pois helpoista valinnoista. Tulee olla rohkeutta tehdä valintoja työpaikkojen välillä, esimerkiksi kahden pitkälle edenneen rekryn kohdalla, jos puhelu tulee. Se on oman elämän monivalintatentti parhaimmillaan. Se vaatii myös rohkeutta kehua itseään jatkuvasti epäsuomalaisittain, mutta tee se uskottavasti tarinan ja tulosten muodossa. Voi pojat, niitä rekryyjät rakastavat. Yleensä sankaritarinat toimivat. Hommat olivat aikalailla perseellään, mutta meitsi hoiti homman kotiin –tyyliä. Pienistäkin projekteista ja työtehtävistä kannattaa puristaa hyviä konkreettisia esimerkkejä, ne jäävät mieleen.

Vaatii itsevarmuutta kertoa itsestään ja esiintyä, rohkeutta kokeilla eri hakutapoja ja -kanavia. Vaatii rohkeutta soittaa tai laittaa viestiä ja kysyä, rohkeutta olla eri mieltä esimerkiksi rekrytoijan kanssa ja haastaa, rohkeutta olla erilainen. Erilaisuus jää mieleen hyvässä ja pahassa. Kannattaa tehdä ohjeiden mukaan, mutta laittaa mukaan oma kirpeä twisti. Sinettivahalla sinetöity kuittikirje voi olla hauska tai powerpointslideillä tehty kiitoskirje. Jenkeissä on ollut tapana kiittää kiitoskirjeellä heti haastattelun jälkeen ja seivata tilanne vielä siinä, jos jokin oli haastattelussa epävarmaa. Kannattaa myös sisällyttää omiin kysymyksiin tehokkaan suora: ”Onko jotain, minkä takia epäilisitte mun soveltuvuutta tähän tehtävään?”.

Rutiinia: Haku vaatii rutiinia tsekata päivittäin omat hakuvahdit, kirjanmerkit ja jobboardit. Rutiinia kirjoittaa uusia ja samoja hakutekstejä nopeasti ja hyvällä twistillä, taustatyö jo tehtynä kirjettä varten. Nopeat syövät hitaat: hakemus postilaatikos eka, muuten listal vika. Hakemus kannattaa aina säästää itselle ja merkata vaikka exceliin haetut ja haettavat paikat, niin pysyt paremmin kärryillä. Myös itse ilmoitusteksti kannattaa ottaa talteen ja opiskella nämä dokumentit matkalla haastatteluun, niin tiedät mihin olitkaan hakemassa ja miksi. Haku vaatii sinnikkyyttä tehdä samoja EY-testejä ja videohaastatteluita uudelleen ja uudelleen, vastata samoihin kysymyksiin aina yhtä innokkaasti ja iloisesti. Itse haastatteluun valmistautuminen muodostuu myös rutiiniksi. Miten saapuu paikalle, milloin, mitä päälle, juoko kahvin ennen vai luottako että tarjotaan. Minun suosikkivastaukseni rutiinikysymykseen ”Mitä mieltä olet rutiineista?” on: – Ei rutiineissa ole mitään pahaa. Se tarkoittaa vain, että osaa jonkin asian tosi hyvin.

Luovuutta: Pitää olla hieman picassomainen hakemus, mutta ei liian räikeä. Luovuudella demonstroidaan usein visuaalisesti näyttävää CV:tä tai videohakemusta, mutta jo sanavalinnat, suora kohdennus taustatyön perusteella ja järjestys kertoa asioita osoittavat paljon luovuudesta. Vaaditaan luovutta hakea uusia työnkuvia ja toimialoja, joita ei välttämättä edes ole sellaisenaan. Luovuutta hakea kylterille epätyypillisiin työpaikkoihin tai firmoihin. Se on myös luovuutta kokeilla uusia hakutekstejä ja rekrymuotoja, löytää itselleen sopivin ja näyttää oma persoonallisuus hakemuksessaan ja koko rekryprosessin ajan. Luovuus ja rohkeus kulkevat hyvin paljon käsi kädessä. Luovuutta vaaditaan myös, kun sinua pyydetään whiteboardilla demonstroimaan: ”Asiakas haluaa viedä golfpalloja Tallinnaan matkustajalaivalla. Montako golfpalloa hän saa vietyä?” tai puolen tunnin haastattelun jälkeen rekrytoijan pestiin rekrytoija kysyy: ”Ollaan nyt tässä hetki juteltu. Millainen minä sinun mielestäsi olen?” tai niinkin tavanomainen kysymys, kuin ”Mitä sellaista olet oppinut opinnoissasi, mitä voit hyödyntää tässä tehtävässä?”.

Kehittymistä: Työnhaussa oppii kaikenlaista, mikä toimii ja mikä ei toimi.  Oliko vika kirjeessä, CV:ssä, työkokemuksessa, ”Ei sitä jotain”, vai missä. Ei tällä kertaa -viestit ja puhelut ovat aina hyvä itsereflektoinnin paikka. Kannattaa aina kysyä palautetta rekryistä. Se ei kovinkaan usein ole mahdollista. Haastattelun jälkeen järjestelmästä tulee noreply-massaviesti, josta saat viidettä kertaa ”Ei voitu lähettää”-vastauksen, kun vahingossa rutiininomaisesti kysyit tai kiitit haastattelusta. Yleensä kannattaa kiittää ja antaa myönteistä palautetta rekrytoijille, jo livenä. Jokainen haluaa kehuja. Jos CV tai hakemuskirje eivät tunnu toimivan, kannattaa googlata ja benchmarkata vaikka kavereilta tai ammattilaisilta. Kirjoitusvirheet ja muut helpot virheet tulee karsia pois. Kannattaa lähettää yliopiston työelämäpalveluihin oma CV, hakukirje ja hakuilmoitus, johon haki. Sieltä sain itse kenties parhaimmat vinkkini ja pitkän spesifioidun viestin omaan CV:heni. Suomen Ekonomien urapalvelut on myös loistava palvelu. Luetuttaminen kavereilla tai sukulaisilla auttaa: he lyttäävät sinut pari kertaa täysin maahan, mutta tuleepahan korjattua sisältö, typot ja ulkoasu samalla. Saatat jopa vahingossa keksiä, mitä haluat työuraltasi, kun joudut kirjoittamaan sen CV:n alkuun. Olisi ikävää päätyä väärään työhön 10 vuodeksi. Kehut eivät vie eteenpäin, ne vain motivoivat jatkamaan samaan tapaan. Työnhaussa on vain voittajia ja häviäjiä ja yleensä vain yksi voittaja, mutta ainakin matkalla voi saavuttaa hyvän työnhakukunnon, niin ei uuvu kesken matkan. Silloin jaksaa yrittää uudelleen.

”Ei se ole kiinni siitä, kuinka kovaa ja hyvin haet. Se on kiinni siitä kuinka monta kertaa jaksat yrittää, kuinka monesti jaksat nousta uudelleen ylös ja jatkaa. Näin voittaminen tapahtuu!”

–Rocky Balboa.

Intoa ja onnea: Ja lopuksi, työnhaku vaatii paljon intoa. Haluatko oikeasti työllistyä vai onko se vain pakollinen homma jonkun toisen henkilön tai jonkin muun asian vuoksi? Haluatko oikeasti lähteä vain maailmalle seikkailemaan, et töihin? Haetko muodon vuoksi ja heitteletkö hakemuksia, vai haluatko tulla valituksi? Into hakea ja tulla valituksi tulee löytää itsestä, ennen kuin lähtee uudelleen taistelemaan. Mahdollisuuksia tuntuu olevan tuhansia, niin eri puolilla Suomea, kuin myös maailmalla. Täytyy olla rohkeutta hakea ja lopulta ehkä ripaus onneakin.

Arvoisa lukija, kiitos mielenkiinnostasi blogiamme kohtaan! Saimme paljon hyviä lukijoita. Valitettavasti emme tällä kertaa valinnneet Sinua jatkoon seuraavalle blogikierrokselle. Toivomme, että seuraat jatkossakin kirjoituksiamme. Hyvää kesää!

 

Jori Hurula, 6. vuoden johtamisen opiskelija, koputtelee valmistumisen porttia ja aloitti  vakituisen työn Accenturella, Prahassa

 

Jätä vastaus