Töissä Suomelle, ulkomailla

Ekonomin koulutus ja ura tarjoavat kiinnostuneelle monia mahdollisuuksia kansainvälistyä. Yleistä on käydä vaihdossa opintojen aikana ja myös työharjoitteluun ulkomailla on tarjolla mahdollisuuksia. Entä työelämä? Kiinnostunut löytää varmasti mahdollisuuksia työskennellä kansainvälisessä yrityksessä Suomessa tai ulkomailla, ja uskaltaa joku jopa lähteä vakituisiinkin töihin Suomen rajojen ulkopuolelle. Harva ekonomi tai ekonomiksi opiskelija kuitenkaan näkee valtion kiinnostavana tai erittäin mielenkiintoisen, monipuolisen kansainvälisen uran tarjoava työnantajana. Ulkoministeriö tarjoaa nimenomaan tällaisen uravaihtoehdon.

Tammikuun 23. Pörssi ja Dumppi kävivät Suomen Helsingissä excursiolla ja ensimmäisenä kohteena vierailimme Ulkoasiainministeriössä Kajatanokalla. Meille olivat puhumassa Markus Teir ja Riku Warjovaara.

Millainen työnantaja ulkoasiainministeriö on 

Ulkoasiainhallinto jakautuu ulkoministeriöön Suomessa ja suurlähetystöihin sekä pysyviin lähetystöihin ulkomailla (mm. YK). Yhteensä toimipisteitä on 92 ympäri maailman ja useimmat niistä ovat ns. pienlähetystöjä, joissa työskentelee 2 diplomaattia ja hallintohenkilöitä. Ulkoasiainministeriön korkein johtaja on ministeri Tuomioja. Yhteensä ulkoasianministeriö työllistää 2 500 henkilöä, joista noin 1 500 henkilöä työskentelee edustoissa ”paikalla palkattuina virkamiehinä”, eli turvamiehinä, siivoojina ym. edustojen henkilöstönä.

Mitä työ maailmalla sitten oikein on

Kysyttäessä diplomaattien työstä mielikuva on yleensä ”skumppaa palatseissa”. Tämä pitää kuulemma täysin paikkansa, mutta työ on paljon muutakin. Työn yksi osa-alue on raportoida kohdemaan tapahtumista, tilanteesta, sisäpolitiikasta ja näiden muutoksista Suomeen. Kohdemaassa taas jaetaan tietoa ja esitellään Suomea, sen politiikkaa, pyritään lisäämään tunnettavuutta ja edistämään investointeja. Joissain maissa, kuten Kiinassa, suurienkin yrityksien johtajien voi olla vaikea saada sovittua tapaamista paikallisten päättäjien kanssa. Suurlähetystöjen apu ja diplomaattien titteli on näissä tilanteissa usein kortti, jolla saadaan avattua ovia viennille.

Usein diplomaatti voi joutua erikoisiltakin kuullostaviin tilanteisiin, kuten selvittämään kohdemaan päättäjille Suomen kantaa sikiöseulontaan.

Suomen edustajistot ovat Suomen silmät, korvat ja olkapää ulkomailla, sillä hädän hetkellä lähin omainen voi olla viranomainen.

Työhön edustajistoissa liittyy synkempiäkin puolia. Ulkomailla syntyneiden ja kuolleiden kotimaahan tuominen, rikoksen uhrien tai myös yllättävän usein rikoksiin syyllistyneiden oikeusturvan takaaminen kuuluvat kaikki diplomaattien tehtäviin. Näistä tilanteista ”on usein glamour kaukana”, kuten Warjovaara totesi, mikä lienee varsin totta. Esimerkkinä hän kertoo, kuinka Norjan edustajisto Thaimaassa joutuu viikossa hoitamaan keskimäärin yhden kansalaisensa ruumiin kuljetuksen lentokentälle ja takaisin kotimaahan.

Kehitysyhteistyö on myös yksi tärkeä Suomen edustojen tehtävä. Rahoituksen saaneista projekteista päätetään ulkoministeriössä Suomessa, mutta ne toteutetaan edustojen toimesta kohdemaissa. Kehitysyhteistyö on suurin osa budjettia ja myös henkilöstömäärältään suurin osa edustojen toimintaa.

Diplomaattien koskemattomuudesta esitettiin kysymys, jonka Teir ja Warjovaara kertoivat olevan tarkoitettu turvaamaan diplomaattien mahdollisuudent tehdä työnsä. Koskemattomuuden on tarkoitus suojata diplomaatteja mm. älyttömältä verotukselta tai muulta heihin kohdistuvalta ”kiusalta”, joka haittaisi työtä kohdemaassa. Koskemattomuuden väärinkäyttötapauksia Teirin ja Warjovaaran mukaan tapahtuu eri maiden diplomaattien kohdalla tietyin väliajoin. Suomen politiikka on, että diplomaattien täytyy noudattaa kohdemaiden lakeja, ja diplomaattien koskemattomuuden rikkomukset ja väärinkäytökset haittaavat lähinnä henkilöiden omaa uraa kotimaassa. Rikkomuksista mm. liikenteessä Teir sanoo itsekin antaneensa diplomaattien perheenjäsenille huomautuksia, ja hyvin räikeissä tapauksissa hän sanoo Suomen jopa vetävän koskemattomuuden, jos diplomaatti on syyllistynyt esimerkiksi vakavaan rikokseen. Rikkomuksiin suhtaudutaan aina vakavasti.

Warjovaara kertoo diplomaattien koskemaattomuutta koskien tapauksesta, jossa erään maan diplomaatti oli Koreassa (siinä eteläisessä) ajanut autoa hyvin humalassa ja lopulta sammunut jonnekin kyseessä olleen kaupungin keskustaan autoonsa. Paikalliset poliisivoimat olivat piirittäneet auton ja odottaneet diplomaatin virkoamista koskematta autoon. Auton liikkumista siis voidaan estää, mutta diplomaattien koskemattomuuden takia siihen ei voida koskea. Seuraavan hangoverin kourissa voi siis olla tyytyväinen siitä, jos ei herää poliisipiirityksestä, sillä jollekin on näinkin käynyt.

Tiivistettynä Suomen edustojen ja ulkoministeriön tarkoitus on kansalaispalvelutehtävät, eli olla apuna, kun sattuu ja tapahtuu. Silloin, kun esimerkiksi passi hukkuu matkalla. Ulkoasianministeriön tarkoitus on Suomen kansalaisten etujen ajaminen ja siihen liittyy olennaisesti, että diplomaatin täytyy osata sanoa mistä vaan melkein mitä vaan mitä Suomessa tapahtuu, eli vastata kysymyksiin. Toisin kuten ehkä ajattelisi, ulkomailla kysymyksiä tulee enemmän aiheista kuten esimerkiksi ksylitoli ja se jo mainittu sikiöseulanta, kuin Suomen ulkopolitiikka. Näihin ”puun takaa tuleviin kysymyksiin” täytyy osata vastata, sillä diplomaatit ovat kuin viestin viejiä. He ovat kuin yleislääkäreitä: tunnistavat paljon sairauksia ja osaavat ohjata eteenpäin, omaavat yleistietoa ja  kysyvät lisätietoja ja yksityiskohtia asiantuntijoilta.

Mitä työ edellyttää

Työ on Warjovaaran mukaan ”terveille, normaaleille ihmisille.” Tärkeää on olla kiinnostunut kaikesta maan ja taivaan välillä, erityisesti kansainvälisistä asioista. Diplomaattien työstä kerrotun tiedon varjolla sanoisin myös, että työ vaatii sisua ja ulospäinsuuntautuneisuutta, hermoja, avoimuutta vieraille kulttuureille ja kykyä sopeutua uusiin tilanteisiin ja muutokseen.

Eräs työn haastavimmista puolista on henkilökohtaisen elämän kannalta kolmen vuoden välein vaihtuva asuinmaa. Erityisen rankkaa tämä on mahdollisen perheen ja Suomessa asuvien sukulaisien kannalta. Vaihtuva työ ja kohdemaa toisaalta tarjoavat vaihtelevia haasteita ja tekevät urasta ulkoasianministeriössä mielenkiintoisen.

Teir toteaa meille diplomaateista, että usein heidät täytyy meilkein ” kantaa ulos”, kun eläkkeelle ei meinata malttaa jäädä. Onkin hyvin tyypillistä, että diplomaatit tekevät hyvin pitkän työuran.

Pari sanaa Kavakusta (Kansainvälisten asioiden valmennuskurssi)

Kavaku on siis kansainvälisten asioiden valmennuskurssi, jonka kautta ulkoasianministeriöön ja diplomaatin uralle työllistytään. Toisin sanoen, mikäli haet töihin ulkoasiainministeriöön, yleisin tapa on hakea Kavakuun. Muita tapoja on mm. CIMO-harjoittelu ja työskentely tietyssä projektissa erityisvirkamiehenä.

Kavakun muodolliset vaatimukset ovat korkeakoulututkinto, Suomen kansalaisuus ja kielitaito. Kielitaito herättää aina eniten kysymyksiä Kavakuun hakijoilta. Hakijan äidinkielen on oltava suomi, minkä lisäksi täytyy olla todistus asetuksen mukaisesta ruotsin kielen taidosta, hyvä taito yhdestä ja tyydyttävä toisesta kielestä. Lisätietoa Kavakun vaatimuksista, myös kielivaatimuksista löytyy ulkoasianministeriön sivuilta osoitteesta http://www.formin.fi/public/default.aspx?nodeid=15193.

Ulkoasiainministeriössä vierähti helposti reilu pari tuntia. Käynti oli antoisa ja erittäin mielenkiintoinen. Olen yrittänyt tähän artikkeliin saada mahdollisimman paljon tuosta vierailusta. Haluan päättää tämän artikkelin Markus Teirin isän sanoihin, joka on hyvä neuvo niin diplomaatin uralle haluavalle kuin kelle tahansa muullekin.

Vaikka puhuisi sataa kieltä, siitä ei ole mitään hyötyä, jos ei ole mitään järkevää sanottavaa.

Kiitos ja oikeudet kuvaan kuuluvat Eyüp Yilmazille.