Pörssin nuoret yrittäjät: Kata
Heipä hei!
Tällä kertaa kynän päässä on Katarina Mustonen eli Kata, Byway Communications Oy:n toinen perustaja. Yritysten viestinnän ja markkinoinnin kehittämiseen erikoistunut firmamme on perustettu virallisesti tämän vuoden kesäkuussa. Seuraavaksi pääset lukemaan tarinamme kokonaisuudessaan. Varoitan jo etukäteen, että tulossa on pitkä teksti.
Ensin hieman taustaa
Olen aina ollut todella kiinnostunut viestinnästä ja monenlaisesta sisällöntuotannosta. Olen kirjoittanut ja valokuvannut lähes koko elämäni ajan, tehnyt ensimmäisiä omia lehtiäni ala-asteella, pitänyt valmennusblogia, tehnyt verkkosivujuttuja etätyönä usean vuoden ajan ja ollut aktiivinen sosiaalisen median päivittäjä. Oli siis kyse tekstistä tai kuvista, homma on hurjan tuttua.
Aloitin kauppatieteiden opinnot Jyväskylän yliopistossa vuonna 2015 ja pääaineekseni valitsin markkinoinnin. Päädyin heti fuksina mukaan Pörssin tiedotustiimiin ja toimin vuonna 2016 ABIcrew’n viestintävastaavana. Isoin juttu kuitenkin oli se, että pääsin viime vuonna Pörssin hallitukseen tiedotusvastaavaksi ja päätoimittajaksi. Hallitusvuoden aikana opin aivan älyttömän paljon viestinnästä ja markkinoinnista, koska koko sektori oli täysin vastuullani. Opettelin muun muassa tekemään grafiikoita, harjoittelin entistä enemmän verkkosivujuttuja ja valokuvausta, ja tein ensimmäistä kertaa viestinnän suunnittelua. Samoja juttuja tein kesätyössäni, kun sijaistin markkinointisuunnittelijaa Visit Jyväskylällä. Hallitusvuonna totuin todella itsenäiseen ja itseohjautuvaan työskentelytapaan sekä siihen, että saan päättää lähes kaikista sektorin asioista itse. Vuoden aikana myös osaamiseni nousi aivan uudelle tasolle.
Vuodenvaihteessa päädyin Jyväskylä Entrepreneurship Societyn (JES) hallitukseen viestintävastaavaksi ja graafikoksi. Käytännössä siis samat hommat jatkuivat, mutta organisaatio vaihtui. Samalla aloin vetää Pörssissä juhlavuoden viestintää, hyppäsin Spotlight-tapahtuman viestintätiimiin ja otin vastuulleni muitakin viestintään liittyviä projekteja. Tein siis todella paljon hommia viestinnän ja markkinoinnin parissa, kehittäen jatkuvasti omaa osaamistani. Luottamukseni omaa osaamistani kohtaan kasvoi nopeasti, koska tuloksia ja hyvää palautetta riitti. Kaikki hommat olivat juuri sitä, minkä koen omaksi jutukseni ja mitä rakastan tehdä.
Hypätäänpä kuitenkin vielä hetkeksi tästä vuodesta maaliskuuhun 2017. Tuolloin tutustuin Sakari Siiliniin, joka opiskelee yliopistollamme viestintää (entistä puheviestintää). Opintojensa myötä Sakella on aivan mieletön vuorovaikutukseen liittyvä osaaminen ja ymmärrys. Kehitimme Saken kanssa Viestijät ja kylterit -yhteistyön, ja vedimme projektia yhdessä koko vuoden ajan. Huomasimme, että töiden tekeminen yhdessä sujuu meiltä todella hyvin, ja että osaamisalueemme täydentävät hienosti toisiaan. Myös Sakke päätyi mukaan JES:iin Spotlightin projektipäälliköksi. JES:ssä ja Spotlightissa teimme entistä enemmän hommia yhdessä ja saimme projekteista tärkeää inspiraatiota oman jutun tekemiseen, rohkaisua yrittäjyyteen sekä tärkeitä verkostoja ja tukea. Kuten varmaan jo arvaatkin, Sakesta tuli yhtiökumppanini.
Miten yritystoiminta sitten alkoi?
Ajatus omasta yrityksestä lähti meikäläisen keittiönpöydän äärestä ennen ES-hallitusten Ice Breaker -tapahtumaa. Pohdimme Saken kanssa markkinoinnin ja vuorovaikutuksen olevan lähes täydellinen kombo, ja että olisi mahtavaa yhdistää niihin liittyvä osaamisemme yhteen liiketoimintaan. Olimme siitä niin innoissamme, että illalla Ice Breakerissa höpöttelimme ideasta niin tutuille kuin lähes tuntemattomillekin.
Tämän jälkeen hauduttelimme ideaa ja kävimme siihen liittyen pitkiä keskusteluja. Meillä oli sanaton sopimus, että molemmat jättävät kesätyöt hakematta. Emme kuitenkaan tuolloin tehneet mitään konkreettista yrityksen eteen.
Kun Ice Breakerista oli kulunut yli kuukausi, JES järjesti yhdessä Growthsettersin kanssa palvelumuotoiluun liittyvän workshopin, jossa oli mukana sekä opiskelijoita että yritysten edustajia. Yhtä yrityscasea oli pitämässä kaikille Jyväskylän yliopiston opiskelijoille tutun silloisen Sonaatin, nykyisen Semman toimitusjohtaja Jarmo Sallinen, jonka ryhmään Sakke päätyi. Selvisi, että Sonaatti oli tekemässä brändiuudistusta, johon liittyviä asioita workshopissa puitiin.
Workshopin jälkeen jäimme Saken kanssa pohtimaan Sonaattia tarkemmin. Päätimme kysyä Jarmolta, lähtisikö hän kanssamme lounaalle juttelemaan hieman tarkemmin uuden brändin viestinnästä. Lounas järjestyi ja sovimme, että lähetämme Jarmolle tarjouksen viestintästrategian tekemisestä ja sosiaaliseen mediaan liittyvästä yhteistyöstä. Nolotti muuten aika paljon kysyä, että eihän haittaa, vaikka meillä ei ole virallisesti edes yritystä pystyssä. Tapaamisen jälkeen laitoimme Googlen laulamaan oppiaksemme tekemään hyvän tarjouksen. Väänsimme sitä usean tunnin ajan, ja jännitimme lähettämistä hurjasti.
Parin päivän kuluttua tuli hetki, mitä en varmasti ikinä unohda. Satuimme Saken kanssa törmäämään Agoran käytävällä ja hän pysäytti minut sanoen: “Kata… Se tarjous meni läpi.” Olo oli epätodellinen. Meidän pitäisi ihan oikeasti perustaa se yritys.
Tekemisessä alkuun
Homma lähti liikkeelle vauhdilla. Tarjouksen mentyä läpi meillä oli kuukausi aikaa tehdä viestintästrategia Sonaatin uudelle brändille, Semmalle. Teimme todella pitkiä päiviä ja paljon töitä saadaksemme sen valmiiksi. Lopulta strategiasta kuitenkin tuli todella onnistunut. Sen lisäksi pidimme semmalaisille muutamia koulutuksia, aloitimme sometiimin toiminnan ja teimme monia julkaisuja sosiaaliseen mediaan.
Olimme niin kiireisiä asiakastyön (ja minä kandin) kanssa, että ehdimme perehtyä itse yrityksen perustamiseen vasta toukokuun lopussa. Kävimme juttelemassa ideastamme Keski-Suomen Uusyrityskeskuksessa, tapasimme ihmisiä laki- ja talousasioiden tiimoilta, kirjoitimme liiketoimintasuunnitelmaa, ja kyselimme tutuilta kaikista perustamiseen liittyvistä asioista. Pitkän pohdinnan jälkeen päädyimme perustamaan osakeyhtiön.
Hankalan mietinnän paikka oli myös yrityksen nimi. Tuntui, että aina kun keksi jonkun arvojamme ja toimintaamme kuvaavan nimen, se oli jo varattu. Meiltä meni ihan älyttömästi aikaa sen miettimiseen. Lopulta nimeksi valikoitui Byway Communications Oy. Byway tarkoittaa Yhdistyneessä kuningaskunnassa pientä tietä, jota harva on kulkenut. Kohdallamme tämä kuvaa sitä, että teemme asioita hyvin omanlaisella tavallamme sekä sitä, että viemme asiakkaamme reitille, joka on heille aivan uusi.
Vaikka itse perustamisilmoituksen täyttäminen oli simppeli juttu, todelliset paperityöt alkoivat vasta sen jälkeen. Huomioitavia asioita oli aivan käsittämätön määrä, ja aina kun oli sitä mieltä, että nyt kaikki on hoidossa, löytyi taas uusia asioita tehtäväksi. Mutta jestas, että se on ollut opettavaista. Jokaisen kauppatieteilijän pitäisi käydä perustamisprosessi ainakin kerran läpi, ihan vain sen oppimisen takia.
Mitä me oikeastaan teemme?
Yrityksemme tehtävä on kehittää pienten ja keskisuurten yritysten markkinointia edistämällä henkilöstön hyvinvointia, lisäämällä asiakasymmärrystä sekä tuomalla esiin organisaation vahvuuksia. Erikoisuutemme on markkinoinnin ja vuorovaikutusosaamisen yhdistäminen. Pyrimme siihen, että voimme tarjota asiakkaille mahdollisimman kokonaisvaltaisia ratkaisuja, jotka kattavat skaalan viestintästrategiasta sisällöntuotantoon ja koulutuksiin.
Yrityksellemme äärimmäisen tärkeää on tapa, jolla työskentelemme. Se kiteytyy kuuteen arvoon:
- Omistautuminen. Mitä tahansa teemmekään, teemme sen perusteellisesti ja intohimolla.
- Läsnäolo. Työskentelemme tiiviissä vuorovaikutuksessa asiakkaidemme kanssa.
- Henkilöstöorientaatio. Uskomme, että paras markkinointi ja asiakaskokemus lähtevät siitä, että henkilöstö voi hyvin ja tietää mitä tekee.
- Dokumentoi, älä luo. Emme vedä asioita hatusta, vaan tuomme esiin aitoja vahvuuksia.
- Monitieteellisyys. Emme usko, että vastaukset löytyvät yhdestä tieteestä tai tutkimustavasta.
- Brutaali rehellisyys. Sanomme mitä näemme, ja pyrimme korjaamaan asiakasyrityksemme todelliset ongelmat.
Kuten edellä mainitsin, ensimmäinen asiakkaamme oli Semma, jolle teimme aluksi viestintästrategian, sosiaalisen median sisältöjä ja koulutuksia. Semmalla oltiin hyvin tyytyväisiä tekemiseemme ja yhteistyö on saanut jatkoa useampaan otteeseen. Myös vastuumme on laajentunut hurjasti ja tällä hetkellä toimimme Semman “ulkoistettuna markkinointipäällikkönä”. Työmme Semmalla on erittäin monipuolista ja tehtävät vaihtelevat aina strategisesta suunnittelusta mainosten tekoon. Olemme muun muassa vastanneet syksyn kampanjoista ja valtaosasta sosiaalisen median postauksia, auttaneet eri sidosryhmien kanssa tehtävässä markkinointiyhteistyössä, kouluttaneet, pitäneet valtavan määrän erilaisia palavereja ja pohtineet Semman työyhteisöviestinnän kehittämistä. Semma on ollut meille mahtava yhteistyökumppani ja olemme todella onnellisia, että olemme saaneet mahdollisuuden työskennellä heidän kanssaan.
Semman kanssa työskentely vie tällä hetkellä valtaosan ajastamme, mutta sen rinnalla olemme tehneet muutamia pienempiä projekteja, jotka ovat keskittyneet pääasiassa sisällöntuotantoon. Kaikki asiakkuudet ovat tulleet puhtaasti suositusten kautta, emmekä ole toistaiseksi markkinoineet itseämme aktiivisesti.
Asiakkuuksien lisäksi yrityksen pyörittämiseen kuuluu toki paljon hallinnollisia juttuja. Eniten aikaa näistä vievät talousasiat, sillä olemme toistaiseksi tehneet kirjanpidon itse oppiaksemme, miten yrityksen talous todella toimii. Vaikka laskiksen kursseja onkin käytynä, kirjanpito käytännössä on kaikkea muuta kuin piece of cake. Toisaalta, myös kurssien asiat ovat auenneet aivan uudella tavalla, kun on päässyt käytännössä tekemään.
Mitä yrittäjyydestä on jäänyt käteen?
Pitkiä työpäiviä, jatkuvaa riskinottoa, valtavaa vastuuta ja taloudellista epävarmuutta – eikös sitä ole yrittäjän arki? Yrittäjyydessä on miinuspuolensa, joihin kaikki edellä mainitut kuuluvat. Toisaalta, yksikään näistä asioista ei ole ollut kynnyskysymys tai ahdistava asia, päinvastoin.
Vaikka yrittäjyys ei ole mitään ruusuilla tanssimista, yrityksen perustaminen on ollut itselleni aivan oikea ratkaisu. Sen suurimmat vahvuudet ovat vapaus ja itseohjautuvuus: saan tehdä rakastamaani työtä omalla tavallani, päättää kaikista yrityksen asioista, ja rakentaa juuri sellaista liiketoimintaa kuin haluan – toki yhdessä yhtiökumppanini kanssa. Kaikista onnistumisista ja epäonnistumisista voi joko kiittää tai syyttää vain meitä kahta, ja meillä on täysi vastuu omasta tekemisestämme. Joskus se pelottaa, mutta enimmäkseen se tuntuu mahtavalta.
Bisneksemme on ollut siinä mielessä helppo, että kiinteät kustannukset ovat melko pienet. Siksi yrityksen perustaminen ei ole ollut taloudellisesti valtava haaste. Pitkiä työpäiviä sen sijaan riittää, mutta draivi tekemiseen säilyy, sillä kaikki yrityksessä tekemämme asiat ovat juuri sitä, mitä haluamme elämässämme tehdä. Käytännössä siis olemme Saken kanssa tehneet intohimostamme itsellemme työn.
Vielä ennen kuin lopetan romaanini, haluan korostaa, että minusta ei koskaan olisi tullut yrittäjää ilman kahta yhteisöä: Pörssiä ja JES:iä. Pörssistä saamani osaaminen ja JES:n kasvattama rohkeus ovat olleet tällä matkalla täysin korvaamattomia. Siksi haluankin kannustaa myös muita opiskelijoita ottamaan kaiken irti järjestötoiminnasta. Ei voi koskaan tietää, mihin ne kantavat.
Artikkelikuva: Huipulla Tuulee 2018 / Touho Häkkinen