Opiskelijan arki

Kaukomaiden kasvikset vai lähitilan liha? 

Nyt puhutaan ruuasta maapallon tilaa ajateltaessa.
Pysähdymmekö me ajattelemaan ruokakaupassa, että olemme maapallolle merkityksellisten valintojen äärellä? 

Kaikki tuntevat Suomen suven – täällä ei kasva trooppisia hedelmiä eikä talvella laajaa valikoimaa kasviksia. Miten valita kaukomaiden kasvisten ja lähitilan lihan väliltä? Ruokakauppa seuraa tarkasti, mikä meitä kiinnostaa, mikä tuote myy ja mitä kannattaa hankkia lisää. 

Liha 

Lihatuotantoon käytetään yli kaksinkertaisesti maapinta-alaa kasvisten tuotantoon verrattuna. Jo nyt maapallolla on täyttä – kohta tila ei enää riitä. Jopa maapallon keuhkoista, Amazonin sademetsistäraivataan lisää laidunmaata. Lihatuotannon ilmastovaikutukset ovat usein kaksinkertaiset kasvisruokatuotantoon verrattuna. Kasvisruoan pieni hiilijalanjälki on noteerattu Oxfordin yliopistossa asti, jonka tutkimuksessa kuvataan liha- ja maitotuotteiden vaihtamisen kasvisruokavalioon olevan paras keino vähentää ilmastokuormitusta. Televisiossa asiaa pohdittiin hiljattain Itämeren suojelusta keskusteltaessa: mereen päätyvät lannoitteet vähenisivät, jos lihan kulutus vähenisi. 

Kuljetus ja vesi 

Viljelyyn kuluu vettä. Supersuosion saavuttanut avokado ja kasvisruokavalion kulmakivi riisi ovat molemmat todellisia vesisyöppöjä ja aiheuttavat ongelmia ympäristölle. (Riisinviljelyksessä syntyy myös metaania.) Onko oikein aiheuttaa vesipulaa seuduille, jotka kärsivät siitä jo valmiiksi? Lisäksi niiden, kuten monien muidenkin kasvisruokavalion rakennuspalikoiden, ympäristövaikutukset nousevat pitkien kuljetusmatkojen ansiosta.  Arvovalintoja riittää – kvinoan hiilijalanjälki on pieni, mutta matka suomalaisen lautaselle pitkä 

Määrä 

Entä pitääkö kasvisruokaa syödä liharuokaa enemmän? Kuinka paljon ruokaa lautasella kääntää vaakakupin liharuoan ekologisuuden puolelle? Perinteisesti kasvisruokavalion ravintoarvot ovat jääneet liharuokavaliota heikommaksi eikä ajatusmalli ole helposti murrettavissa. Pavut kyllä vatsan täyttävät, mutta median mukaan varusmiehet ovat kuitenkin kasvisruualla tunteneet itsensä nälkäisiksi. 

Eettisyys 

Erilaisista ruokavalioista puhuttaessa vastassa on myös kysymys eettisyydestä. Eettisyys kattaa eläinten ja ruoan tuotantoon osallistuneiden eläinten ja ihmisten oikeuksien, kuten toimeentulon turvaamisenkin. Lihateollisuudesta löytyy eettisiä ongelmakohtia, mutta miten on kaukomaiden työntekijöiden laita? 

Taloudellisuus 

Entä onko moraalisesti väärin tukea kaukomaiden ruokatuotantoa, ja antaa paikallisten tuotantotilojen autioitua? Entä mitä tulisi ajatella omavaraisuuden ja huoltovarmuuden merkityksestä? Suomi on perinteisesti luokiteltu korkean omavaraisuuden maaksi, jossa ruoan riittämiseen voi hädän hetkelläkin luottaa. On tärkeää, että näin olisi myös tulevaisuudessa: tukemalla suomalaisia tuotteita tuemme maamme maataloutta ja yrityselämää. 

Ratkaisu 

Kaukomaiden kasviksia ja lähitilan lihaa ei tarvitse asettaa ruokaostoksilla vastakkain. Ajankohtaisessa keskustelussa maapalloa hyödyttäväksi ratkaisuksi suositellaan seuraavaa: syö lähiruokaa ja sesonkiruokaa, vähennä lihan syöntiä ja lisää kasvisruuan ja kestävien kalastusalueiden kalaruuan syöntiä 

Maantieteellisesti lähiruokana pidetään yleensä lähikunnan alueella tuotettua ja kulutettua ruokaa, kotimaista ruokaa (joskus jopa EU-alueen ruokaa). Sen etuina pidetään alkuperätietoa, tuoreutta, puhtautta, pientä ekologista jalanjälkeä sekä pakkausjätteiden vähäisempää määrää ja paikallista kierrätettävyyttä. Kotimaiset perunat ovat maukkaita ja edullisia, vaativat kasvaakseen vain vähän vettä ja torjunta-aineita, kuin monet muut lajit. Pavut sisältävät paljon proteiinia ja säilyvät hyvin.  Sesonkiruoka, kuten lokakuun juurekset, kurpitsat ja päärynät, on usein halpaa ja sitä on paljon tarjolla, oli se sitten kotimaista tai ulkomaista. Espanjan avokadojen satokausi alkaa marraskuussa. Sesonkituotteet vaativat vähemmän ilmastopäästöjä, keinovaloa, -lämpöä ja torjunta-aineita. Lihakarjan kasvatuskin puoltaa paikkansa: Suomessa se saattaa lisätä luonnon monimuotoisuutta ja pitää osaltaan huolta kotimaan ruokatuotannon omavaraisuudesta. 

Teksti: Sanni Heikkinen, Pörssin ympäristövastaava

Jätä vastaus