Pörssin nuoret yrittäjät: Alex

Yrittäjyydestä ja  on tullut melkoinen buzzword viime aikoina, ja vastaan onkin tullut monenlaisia “wantrepreneureja”. Tänään jaan oman polkuni, kokemukseni ja mielipiteeni yrittäjyydestä.

Nimeni on Alex Botham, olen yrittäjä ja kotoisin Lappeenrannasta. Molemmat vanhempani ovat myös yrittäjiä. Muistan jo pienenä, kun he sanoivat ettei yrittäjäksi todellakaan kannata lähteä. Jatkuva stressi, kaikkialla pitäisi olla koko ajan, eikä pitkän tähtäimen taloudellista varmuutta välttämättä ole. Palkkatöihin sitä olisi kuulemma pitänyt lähteä hyvään firmaan. Noh, tässä sitä nyt ollaan. Olen kuitenkin kiitollinen etten kuunnellut heitä, vaikka tie onkin ollut kaikkea muuta kuin helppo.

Ryhdyin yrittäjäksi, koska olen laiska. Halusin elää elämää omilla ehdoilla, ilman että tarvitsee miettiä liikaa rahan perään (oh the irony), jonka lisäksi halusin pystyä reissaamaan ja elämään missä halusin, milloin halusin. Tuosta utopisesta unelmasta kaikki lähti liikkeelle. Noin 19-20 vuotiaana aloin lukemaan aiheesta enemmän, ja löysin yhteisön yrittäjiä, jotka pyrkivät elämään kyseistä elämäntyyliä. Löysin samalla muun muassa Tim Ferriksen kirjan, ‘4-hour workweek’. Kirja kertoo, kuinka rakentaa vastaavanlainen liiketoiminta tekemällä töitä vain neljä tuntia viikossa. Itsehän en noin pieneen työmäärään henkilökohtaisesti usko, mutta kirja sai minut kuitenkin ajattelemaan laatikon ulkopuolelta ja pohtimaan mikä on mahdollista.

Tästä pallo lähti pyörimään, ja päätin alkaa tuottamaan videoita. Vaihe numero yksi: ‘Tarvitset kotisivut’. Juuri lukiosta valmistuneena, ylimääräistä rahaa ei juuri ollut uusia kotisivuja varten, joten päätin opetella tekemään kotisivut itse. Innostuin nettisivujen tekemisestä, ja löysin paikallisen mentorin, jonka alaisuudessa opin ja pöhisin puoli vuotta. Hän antoi minulle listan Lappeenrantalaisista yrityksistä, ja seuraavat puoli vuotta kylmä kontaktoin firmoja, menin paikan päälle, kloussasin kauppoja ja tuotin asiakkaille kotisivuja. Olin nuo kuusi kuukautta työ- ja elinkeinotoimiston “työharjoittelussa”, joten sain valtiolta 600€/kk työharjoittelu rahaa. Tämän lisäksi, sain pitää myymistäni ja toteuttamista sivuista 70% provikkaa. Mentorini oli matkalla tukemassa jokaisessa vaiheessa, ja auttoi aina kun tuli ongelmia. Työharjoittelun jälkeen perustin toiminimen, jolla pystyin laskuttamaan mentorilta saamani provisiot. Palkitsin itseni 10 viikon Euroopan reissulla, tienaamillani provikkamasseilla.

Tällä hetkellä minulla on siis toiminimi, muutama asiakas, ja palkkasin juuri ensimmäisen lisäyksen tiimiini, joka auttaa hommien kanssa. Tämä mahdollistaa passiivisempia tuloja, samalla kun voin keskittyä paremmin koulunkäyntiin. Pystyn tekemään töitä melkeinpä mistä ja milloin vain, eli kova kolmen vuoden työ on vihdoin tuottanut tulosta, vaikkei se aina helppoa olekaan.

Kenen sitten kannattaa ryhtyä yrittäjäksi? Olen oppinut, että yrittäjänä oleminen ei ole laatikko, johon sopii vain tietynlaiset tyypit. Se on enemmänkin alusta, joka mahdollistaa arvon tuottamisen itselle ja yhteiskunnalle. On itse yrittäjästä kiinni kuinka sen päättää tehdä. Osa lähtee yrittämään rahan perässä, osa intohimon perässä, mutta jos haluaa menestyä, on tärkeää ymmärtää mikä markkinoilla toimii. Vielä tärkeämpää on tunnistaa turha tieto, jonka vakuutetaan olevan olennaista, muttei tosiasiassa olekaan. Hyvä tapa lähteä liikkeelle on listata potentiaalisia yritysideoita, ottaa vastuu ja aloittaa työnteko. Opin matkallani, että yrityksen ei tarvitse kantaa paljoa riskiä, ja voi olla toteutettavissa pienillä kustannuksilla vapaa-ajallakin. Omaa onnistumista on auttanut yritystoimintaa tukevien kirjojen lukeminen, samanhenkisten ihmisten kanssa ajanvietto, mentorin löytäminen, oman toiminnan reflektointi sekä itsensä palkitseminen kovasta työstä. 

You must be logged in to post a comment