PJ-laiffii

Puheenjohtajalla harvoin on kahta samanlaista päivää, mutta tässä yksi esimerkki:

img_3351Heräsin tiistaina mukavasti kellonsoittoon kympin maissa (tietäjät tietää, vihaan aikaisia aamuja). Tsekkaan sängystä kännykällä, ettei suurempia tulipaloja ole vielä ehtinyt syttyä ja siirryn aamupalan kanssa koneelle, jossa tsekkaan mailit ja päivän kalenterin.

Aamupäivälle jää muutama tunti aikaa kirjoitella vuosijuhlien puhetta ja ansiomerkkien saajien esittelytekstejä. Todella tuskaiselta tuntuu. Todennäköisesti Kolin maisemat ja huolettomat pari päivää ovat aiheuttaneet pahemman luokan aivosumun. Pakottamalla kuitenkin onnistuu ja illalle jää vaan pari hassua sivua tekstiä kirjoitettavaksi.

Siirryn kodin lämmöstä VPJ-Utin kanssa tapaamiseen uuden nettisivujen palveluntarjoajan kanssa. Palaveri on great success! Siirrymme Villen kanssa vielä muutamaksi tunniksi meille junailemaan tulevaa iltakoulua.

Iltakoulu on hallituksen tapa käsitellä kokousasiat vapaamuotoisesti läpi, jotta kokouksessa linja on yhtenäinen, eikä kokouksissa tarvitse käyttää turhaa aikaa asioiden selvittämiseen ja valmisteluun. Eräänlainen höyryjen purku siis. Ohjelmassa on tällä kertaa muun muassa vuosijuhlien ohjelma ja pari tärkeää koulutuspoliittista asiaa. Iltakoulu venyy ja saavun kotiin yhdeksän maissa.

Normipäivä, eli hommat eivät vielä tähän lopu! Ohjelmassa vielä pari somepostausta sekä yksi sähköposti hallitushakuun liittyen. Lisäksi vielä yksi blogipostaus kirjoitettavana, pötkölleen pääsen mukavasti yhden maissa. Aamulla kello soi seiskan jälkeen, sillä kokous pidetään poikkeuksellisesti jengin tiukkojen aikataulujen takia aamulla klo 8.15. Helppoo ja kivaa!

 No mitä kaikkea muuta?

Edellä kuvattu päivä on aika lailla sitä perussettiä, jota puheenjohtajana pääsee (joutuu) kohtaamaan. Tietysti kaikki päivät eivät veny näin pahasti, mutta yleensä päivän kalenterin ollessa täynnä ja vuoden kiireisimpien aikojen ollessa käsillä kouluhommat sekä muut ajatustyötä vaativat, ei-niin-kiireiset hommat siirtyvät vahvasti iltaan. Harvemmin tarvitsee kotona kympin uutisia katsella. Toki päivään mahtuisi enemmän heräämällä aikaisin, mutta tykkään nukkua aamuisin. Valintojen maailma.

Päällimmäisenä puheenjohtajavuodesta jää käteen rautainen stressinsieto- ja organisointikyky. Sidosryhmiä on kymmeniä. Hypit palaverista ja tapaamisesta toiseen, tulee olla perillä sekä hereillä kaikesta ja kaikista, olet tavoitettavissa 24/7. Pidät huolta siitä, että hallituslaisilla hommat rokkaa, heillä on tarvittavat työkalut ja tiedot hoitaa hommat kunnolla ja että toiminnan yleisilme on laadukasta. Pörssillä on tällä hetkellä yli 20 nimettyä henkilöä aina muutamia mainitakseni tapahtumajaostosta oppiainevastaaviin sekä Firmamessu- ja valmennuskurssipäälliköihin, jotka hoitavat kiitettävän itsenäisesti hommiaan muun hallituksen avustuksella, mutta puheenjohtajana olet vastuussa siitä, että perehdytykset, päälliköiden sopimukset, palkkaukset, toimintatavat- you name it – ovat selkeitä ja kunnossa, ja että laiva kulkee oikeaan suuntaan.

 Miks mie tätä teen ja mitä mie täst saan?

Palkkaahan tästä tunnetusti ei saa, joten raha ei ainakaan voi olla motiivi tähän hullutukseen. Toki esimerkiksi matkakulut firman hommissa korvataan, ettei tarvitse aivan omaan piikkiin rymytä.

Opiskelu on ollut minulle hankalaa, mitä sitä kieltämään. Toki sen verran olen saanut opintoja edistettyä, että Kelan kanssa ollaan väleissä, mutta mihinkään huippusuorituksiin ei aika ja fokus yksinkertaisesti ole riittänyt. Hallitustyöt eivät usein ole sidottuna aikaan ja paikkaan, vaan iso osa työstä tapahtuu tietokoneella tai kännykällä, useasti vielä kellonajasta riippumatta.

Kaikkien uhrauksien ja kulutetun ajan takana on kuitenkin äärimmäisen kova ylpeys tehdystä duunista sekä yhteisistä onnistumisista. Uskallan väittää, että vastaavaa johtamiskokemusta on tässä vaiheessa elämää hankala saada muualta: 1700 jäsentä, omaa liiketoimintaa, yli 20 henkilöä johdettavana suorasti tai epäsuorasti, palavereja, koulutuspolitiikkaa, selän pesua, uusia kavereita ja kontakteja yritysten sekä ainejärjestöjen jokaiselta eri tasolta – ihan mitä vaan.

Joskus minulta on kysytty, että miltä puheenjohtajuus tuntuu. Vastauksena olen yleensä antanut, että välillä v*****aa niin, ettei veri kierrä päässä, mutta päivääkään en vaihtaisi pois. Joka päivä opin jotain uutta itsestäni ja muista, vaikka ollaan kuitenkin kohta jo marraskuussa. Ei heikkohermoisille, mutta suosittelen lämpimästi.

– Joonas

You must be logged in to post a comment